|
|
Täällä voi kirjoittaa joko ropettaen, tai kirjoittaa tarinoita.
| Nimi: yölento |
30.01.2013 15:53 |
Me kaikki neljä lensimme kohti... Itse asiassa, päämäärämme ei tainnut olla ihan selvillä. "Mihin lennämme?" Kysyin muilta. "Vapauteen!" Hihkaisi Darren riemuissaan. Kaikkien huomio kääntyi yhteiseen keskusteluumme ja samalla me kaikki törmäsimme räyhääjään, joka oli juuri avannut ainoan ulospääsy teitin. Se kaatui kumoon ja me kaikki istuimme hölmistyneenä hänen vatsallaan. "VAPAUTEEN!" kajautti Kuutaivas lopulta. Kaikki yritimme räpiköidä ilmaan. Lensimme niin nopeasti kuin pääsimme, toisesta pako tiestä toiseen tilaan. "Ei tänne!" Ilmoitin ja lähdimme etsimään muuta pakotietä. Huone johon olimme menneet oli sama, johon räyhääjä oli vienyt minut vähän aiemmin. Yritimme monia teitä vapauteen, mutta sitä ei tuntunut löytyvän millään. Sitten liisimme vielä viimeisen mahdollisen pakoreitin läpi. Liu'uimme jossain oudoissa putkissa ja sitten tupsahdimme ulos. "Jeessh! Vapaus!" Kailotti rakkaani. "Eipäs vielä hötkyillä." Muistutti Lumisielu. "Meidän on vielä köydettävä tie kotiin!"
Sorryy :/ Lyhyt ja tylsä, mut haluisin et muutki kirjottas pakomatkaan??? |
Vastaus:
Saat 5 matoa;3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Darren |
27.01.2013 21:54 |
Tuota ilon määrää ei voinut sanoin kuvata. Hillitsin sentään ilonkyyneleet, mutta heinasin varmaan rutistaa rakkaani kuoliaaksi. Katsoin hänen kauniita vihreitä silmiään ja hymyilin nokka korvissa.
"Noniin big boy, tässä sitä taas ollaan!" Yölento naurahti ja suuteli minua. Juuri tuota kotkaa minä rakastan yli kaiken!
"Niin. Niin ollaan" sanoin lempeästi. Kuutaivas ja Lumisielukin lempeilivät vieressämme.
"Kröhöhöömmmmm... Meidän ehkä kannattaisi myös jotenkin yrittää paeta?" kysyin kuherteluiden jälkeen.
"Pah, minä en pakene!" Kuutaivas tokaisi päättäväisesti. En ollut uskoa korviani!
"Sinä et mitä?!?!?!" huusin ällistyneenä.
" En pakene, vaan LÄHDEN" hän tokaisi meille ja vinkkasi silmää.
"Vanha kettu!" nauroin ja naaraat kikattivat vieressä. Tönäisin Kuutaivasta hellästi siivelläni kylkeen ja kohotin kulmiani.
"No LÄHDETÄÄNKÖ sitten Sir?" kysyin Kuutaivaalta herrasmiesmäisesti. Hän nyökkäsi minulle.
"Leidit?" jatkoin lapsellista puhetyyliäni.
"Riippuu vähän uskaltaako tukijoukot" naaraat nauroivat ja tarkoittivat tukijoukoilla meitä.
"Kai me pysytään perässä" virnistin heille huvittuneena. Lähdimme taas kaikki lentoon, vihdoin yhdessä.
// oon kännyl nii tuli varm muutaman virkkeen stoori ku en jaksanu kirjottaa... |
Vastaus:
Saat 7 matoa:3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Yölento |
27.01.2013 18:52 |
Haahuilin oksalla edes takas. Minulla ei ole tarkkoja mielikuvia siitä, muistan vain, etten juuri kuullut mitään ja näin kaiken vain sumeasti. Sitten kuului jokin niin korkea ääni että minäkin kuulin sen. Havahduin ja katselin ympärilleni. Kotkat piirittivät yhä minua, eivätkä olleet ilmeisesti huomannut havahtumistani. Esitin horjahtavani oksalta. Saisin samalla selville, välitetäänkö minusta oikeasti ja pääsisin ehkä pakoon. "Horjahdin" ja syöksyin kohti maata. Urokset katsoivat kun syöksyin kohti maata. Sitten he vaihtoivat kaseita ja syöksyivät perääni. KAIKKI!? He lähes törmäsivät minuun, mutta kerkesin väistää ja lensin heidän ylitseen. He rojahtivat kaikki yhtenä läjänä maahan. "Ettekö tuota taitavammin osaa lentää? Jos olisin oikeasti ollut pulassa olisin liiskautunut allenne!" Pojat katsoivat minua noloina. He yrittivät selittää jotain, eivätkä piitanneet siitä että olin lavastanut onnettomuuden. Hymähdin halveksivasti ja yllättäen minut valtasi kamala ikävä ja tuska. Missä rakkaani onkaan nyt? Tai Lumisielu, Kuulento..? Ja entä Ivy? Näenköhän heitä enään koskaan? Sitten kuulin saman huudon mihin olin havahtumutkin. Ihan kuin nimeäni huudettaisiin, mutta ääni kuulosti lähemmin kolmen eri kotkan huudoilta kuin Darenin. Syöksyin ääntä kohti. Erotettuani äänistä kovimman syöksyin suoraan rakkaani syliin. Olimme taas vihdoin yhdessä.
|
Vastaus:
Saat 7 matoa;3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Kuutaivas |
27.01.2013 15:36 |
Lensimme Darrenin kanssa etsimässä naaraita.
" Missä himputissa he ovat? " minä rääkäisin, kun heitä ei ollut löytynyt pitkään aikaan.
" En näe heitä missään! " Darren ähkäisi ja liihotti vierelläni.
Sitten näimme ison kolon, joka oli tukittu suurella kivellä. Sieltä kuului kovaa töminää.
" Tuolla. " minä sanoin ja lennähdin oksalle.
Darren lensi viereeni, ja aloimme vierittää raskasta kiveä yhdessä alas. Kun saimme kiven pois tieltä, näin tutun vaalean hahmon joka syösyi ulos luolasta.
" Te tulitte! " Lumisielu sanoi ja halasi minua kun olisi viimeinen elopäivä.
Halasin kovaa takaisin ja annoin naaralle suukon. Hän hieroi hellästi nokkaansa sulkiini. Darren katsoi surullisesti sivusta. Hänellä näytti olevan Yölentoa vielä pahempi ikävä.
Lennähdimme kaikki ilmaan etsimään Yölentoa.
" Hajaannutaan. Minä menen tuonne, ja te tuonne. " Darren sanoi lopulta ja viittoi siivillään suuntia. Nyökkäsimme molemmat ja lensimme vastakkaiseen suuntaan, minne Darren meni.
Lensimme kauan, eikä missään mitään vielekään.
" Ehkä hänet on viety pois. " minä sanoin lopulta.
" Eikä ole! Täällä hän on! Ihan varmasti, mutta paikka on iso, joten etsiminen saattaa kestää. " Lumisileu sanoi nopeasti.
" Yölentooo! Yölentooo!!! Missä olet!?! Näytä merkki että olet täällä!!!!!!" minä huusin kovaa ja hitaasti. Haahuilimme ympäri paikkaa huudellen Yölentoa.
// Sorry, aika lyhkänen tuli :( |
Vastaus:
Saat 9 matoa :>
•Yölento• |
|
| Nimi: Darren |
25.01.2013 17:01 |
// Kuutaivas ja Lumisielu, käykö ettei ne pelastais näitä ku eiks se ois ny vähä tyhmää et tänne mis nää on nii tuleeki joku santaripari joka pelastaa nää? :DDD Siis meinasin et neki nyt sit on täällä mut kaikki hoitaa ite ittensä ulos ja sit pareina? Tai ainaki tää hoitaa ittensä ulos iha ite/ Yölennon kaa :) Ja nää sit on sellases TOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSI isos "huoneessa" johon on laitettu esim. puita, vettä, saaliista, puskia.. jne, mut ihmiset on vaa vähä muokannu sitä "metsää" et sanoin vaa ettette tajuu et tää ois joku pikku häkki ;D
Minua raahattiin siivistäni pitkin hiekkaista maaha. En TAASKAAN tiennyt minne olimme menossa/joutumassa, mutta aavistin kuitenkin ettei vaaraa ollut. Minulla oli kuitenkin silmieni edessä jonkilainen näköeste. Hetken päästä raahaaja päästi minusta irti ja repäisi näköesteen pois silmiltäni. Irvistin kivusta, kun auringon valo poltti silmiäni. Olin ollut varmaan pitkään tajuton. Katselin ympärilleni huolestuneena Yölennosta mutta hänestä ei näkynyt sulkaakaan. Havaitsin kuitenkin pian tutun näköisen hopeamustan kotkan pikkuisen kallion takana.
"Kuutaivas!" henkäisin ääneen. Mutta hän ei ollut yksin. Inhottavan näköinen limanuljaska oli hänen kimpussaan! Tällä kertaa en hengähtänyt ilosta vaan murahdin ja lähdin kiitämään kohti kamppailevia kotkia, joista toinen oli Jack....
Saavuin heidän luokseen nopeasti juuri kun Kuutaivaan voimat olivat lopussa. He olivat ruhjeiden perusteella tapelleet kauan ja raa'asti. Syöksyin Jackin selkään ja pidin niin kovaa kiinni kun pystyinkään.
"Darren!" Kuutaivas huudahti hengästyneenä.
"Ärrrggghhh! Sinä taas!" Jack huusi ärtyneenä.
"Oliko jo ikävä?" virnistin ja aloin raadella Jackin selkää. Hän rääkäisi tuskallisesti ja yritti huitoa minua pois selästään. Hän oli jo uupunut Kuutaivaan jäljiltä ja oli heikko. Sitten hän rauhoittui ja yhtäkkiä käännähti selälleen. Käytin tuota taktiikkaa haukkataiustelussa, joten tiesin miten tämä päättyisi minulle. Siksi tein siirtoni ja lennähdin pois alta kun Jack pamahti. Hänen tarkoituksenaan oli saada minulta ilmat pihalle, mutta nyt olikin hänen vuoronsa. Hän tömähti maahan ja jäi siihen. Häneltä loppuivat voimat ja lensin hänen viereensä. Laitoin kynteni hänen pehmeälle mahalleen ja vinkkasin silmääni hänelle.
"Ei.. EI!" hän aneli, mutta en ollut nyt niin anteliaalla päällä ja survaisin kynteli hänen mahaansa. Hän ulvoi kivusta, mutta se ei ollut tarpeeksi. Väänsin kynsiäni hänen lihassaan, eikä sen enempään voi sattua!
"Nyt tiedät minkälainen olen. Kannattaa miettiä kahdesti seuraavan kerran kosketko Yölentoon vai etkö" murahdin ja vedin kynteni pois hänen mahastaan. Jack käpertyi maahan tuskissaan. Otin Kuutaivaasta kiinni ja lennähdin ilmaan.
"Ja nyt me etsimme Yölennon ja Lumisielun" kerroin päättäväisesti ja näin sivusilmästäni kun Kuutaivas nyökkäsi.
// Oon kännyl nii tuli pätkä
" |
Vastaus:
Saat 16 matoa:3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Lumisielu |
24.01.2013 00:11 |
"Kuutaivas!" huudahdin ja olin valmis lentää puolustamaan Kuutaivasta, kun Nick tuli eteeni.
"Anna hänen näyttä, mitä hän osaa." sanou uros lempeästi ja rauhallistetti. Tönäisin suuren uroksen pous tieltä ja suuntasin Kuutaivaan luo, joka kamppaili jo Zackkia vastaan. Mutta ehdin minä juuri ja juuri yhden askeleen, kun Nick taas lensi eteeni. Raivo pommina räjähti sisimässäni. Ponkaisin lentoon ja raapaisin Nickkia päähän. Uros säpsähti vähän, muttei jostakin syystä mennyt kimppuuni. Laskeuduin maahan ja yritin päästä taas Kuutaivaan luo, mutta Nick ei taaskaan päästänyt. Nyt hermot loppuivat. Ponkaisin taas ilmaan ja tönäisin niin kovaa, kuin vain pystyin Nickiä rintaan. Suureksi hämmästyksekseni, suuri, varmaankin kaksi kertaa minua suurempi, uros horjahtui ja kaatui maahan. Yritin lentää uroksen yli, mutta Nick tarttui jalkaani, ja heitti minut suoraan Kuutaivaan päälle. Rakkaani kaatui painoni alla.
"Ouh!" kuulin Kuutaivaan päästävän. Tunsin kuinka uroksen ilma meni pihalle, painoni alla. Hyppäsin nopeasti pois Kuutaivaan päältä. Käänyin nopeasti ja laskeuduin Kuutaivaan viereen. Uroksen kiiltävänmustat sulat, oliva nyt veren peitossa.
"Kuutaivas, onko kaikki hyvin?" kysyin Kuutaivaalta.
"L-lumisielu?" kysyi Kuutaivas ja avasi oikean silmänsä. Sitten hän nousi ylös. Näin millä vaivalla uros piilottaa kivun ja tuskan minulta. Käänyin salamannopeasti, ja heitin raivoa täynmä katseen Zackyyn ja Nickyyn. Molemmat urokset hymyilivät minulle. Otin askelen lähemmäs kotkia.
"Missä Yölento ja Darren ovat?" kysyin raivoisasti. Nickyn ja Zackin silmät kirkastuivat.
"Ai se kaunotar? Tuolla!" osoitti Zack yhtä oksaa. Katsahdin nopeasti ylös. Ei sielä ketään näkynyt! Käänsin katseeni Zackiin ja Nickiin.
"Ei sielä ketään näy!" huudahdin heille. Nick pudisti siipiään.
"Täältä ei näy, mutta jos lentää tonne ylös, niin sieltä näkyy kaikki." selitti Nick. Katsahdin epäluotettavasti Nickkyä ja Zackkia, jonka jälkeen vein katseeni Kuutaivaan.
"Hänen täytyy jäädä tänne, jos haluat mennä katsomaan Yölentoa." sanoi Zack. Vei katseeni nopeasti urokseen. Katselin urosta hetken raivoisesti, ja sitten käänsin pääni Kuutaivaan suuntaan.
"Menen katsomaan missä Yölento on." sanoin hiljaa Kuutaivaalle. Uros yritti sanoa jotakin, mutta oli liian heikko. Tietysti! Hiirenaivoinen minä! Hänen haavansa eivät ole vieläkään kokonaan parantuneet sen haukkojen taistelun jälkeen, ja minä otin hänet jo uuten seikkailuun! Ajattelin hermostuneesti. Tunsin syylidenpistoksen sydämessäni. Mitä jos Kuutaivas kuolee? Se tulee olemaan sitten minun syy. Huokaisin. Katsahdin taas Nickyyn.
"Vie minut Yölennon luo" sanoin päättäväisesti. Nickyn silmät kirkastuivat. Uros ponkaisi ilmaan ja viittoi minua.
"Tule!" Nick sanoi, ja lensi minun edeltä suuren puun paksuimalle oksalle. Hän laskutui sinne ja jäi odottamaan minua. Laskeuduin hänen viereen.
"Missä Yölento on?" kysyin vihaisesti urokselta. Nick nosti siivensä ja osoitti puussa olevaa koloa.
"Tuolla" hän sanoi. Kävelin varovaisesti Nickyn ohi, ja kurkistin koloon. Se oli tyhjä.
"Eihän täälä ole ketään!" huudahdin Nickylle. Nick naurahti.
"Nyt ei ole, mutta kohta on" hän sanoi ja tönäisi minut sisään koloon.
"Hej!" huudahdin. Kaduin pehmeälle sammaleelle. Olin just kääntemässä, ja lentämässä pois tästä kolosta, kun kuului naksahdus, ja kaikki pimeni. Nick oli onnistunut sulkemaan koloon pääsyn. Juoksin sinne mistä saatoin kuulla Nickyn naurun.
"Päästä minut pois täältä!" huusin. Nick lopetti nauramisen.
"Anteeksi muru. Eikä kukaan kuule sinua. Olet äänieristetyssä paikassa" hän sanoi ja lensi pois. Kaaduin sammaleseen. Miksi, miksi miksi?!
//Kuutaivas jatkoa? |
Vastaus:
Hmm...saat 30 matoa!:3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Kuutaivas |
23.01.2013 17:58 |
| Hups! Mä kelasin et se suuri häkki mis ne oli, niin oli siel eläntarhassa... No mut kuitenkin, nää on nyt samassa posessa ;) |
|
| Nimi: Kuutaivas |
23.01.2013 17:54 |
Räyhääjä joukkio piiritti meitä. Kaikilla oli metalliset haavit käsissään. Olimme lentämässä pakoon, mutta juuri haavin verkko pujottui minun pääni yli. Räpiköin henkeni edestä, mutta räyhääjä veti minua kohti häkkiä. Lumisielu yritti hätäisenä saada haavia pois päältäni, mutta ei ehtinyt. Minut vedettiin häkkiin ja kaltarit suljettiin.
" Mene! " minä huusin Lumisielulle mutta hän ei ollut kuulevinakaan, vaan rääkkyi kovaa ja hyökkäili räyhääjä joukkiota päin. Hänen jalkoihinsa heitettiin jonkinlaiset kahleet ja hän vedttiin myös häkkiin. Hän kiskoi kynsillään raivokkaasti kaltareita, mutta turhaan. Häkit vietiin pitkin eläitarhaa, kunnes saavuimme todella suurelle häkille, joka kuhisi puita. Meidät päästettiin häkeistä ja tuupattiin ulos suurempaan häkkiin. Liihotin lumisielun kanssa hätääntyneenä oksalle.
Huohotimme kauan säikähtneinä paikoillamme.
" noniin. Missäs ollaan? " minä kysyin.
" Varmaan jossain kotkille omistetussa häkissä. " Lumisielu sanoi ja katseli ympärilleen.
Yhtäkkiä kuulimme lehtien suhinan, ja sieltä ilmestyi innostuneen näköisiä uroskotkia. Heidän jaloissaan oli laput missä luki: " Zack" ja toisella " Nick ".
He räpyttelivät innokkaana Lumisielun luokse. He olivat isoja, paljon isompia kun minä. Paljon paljon isompia!
Liihotin uhkaavasti heidän eteensä.
" Ja miksi te häntä lähestytte? " minä murahdin kaksikolle.
" No, uudet naaraat aina kiinnostaa! " Nick naurahti ja tuuppasi minut siivellään syrjään. Lumisielu asteli hätäisenä kauemmas.
" Hei! " minä rääkäisin ja otin Nicin päästä kynsilläni kiinni ja viskasin kaikella kehnolla voimallani hänet kauemmas.
" Vai että pikkumies vastustaa! " Zack naurahti ja lähestyi minua uhkaavasti.
" Niin. Ette saa koskea häneen. Hän on jo varattu. " minä murahdin noukkaavasti ja kolautin nokkani uhkaavasti Zacin nokkaa vasten.
Zack tökkäsi minua kynsillään mahaani, mutta iskin nokallani häntä päälakeen. Lumisielu kamppailikin jo Nickin kanssa....
// Lumisielu jatkoaa? |
Vastaus:
15 matoa:3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Yötaivas |
23.01.2013 08:45 |
|
| Nimi: Lumisielu |
23.01.2013 00:54 |
| Yö//Sopii. 0.0 En tullut ajatteleeksi tota. Jotenkin sitten! Joko nää seuraa jonkin laisia jälkiä XD, tai, tai, tai... |
|
| Nimi: Yötaivas |
22.01.2013 23:08 |
| Kiitos Lumisielu, mutta käviskö ettei kumpikaan niinku varsinaisesti pelastas ketään? Nää pääsis yhteisvoimin pakoon kaikki neljä sit jossain vaihees? :3 jaja miten ne nää löytää jos nää ei ees enää oo eläintarhas vaa joissai huitsin nevadas, isossa huoneessa? O.o s jää kai nähtäväks :DD |
|
| Nimi: Lumisielu |
22.01.2013 22:02 |
//Jatkan! ;) Ja käykö Darrenille, ja Yölennolle, et nää pelastaa ne?
Lensimme eteenpäin, suoraan räyhääjien kulkuneuvojen yllä. Nostin pääni ja katselin horisonttiin vajoavaa aurinkoa. Tökäisin nokallani Kuutaivasta. Uros käänsi katseensa minuun.
"Mitä?" hän kysyi. Nyökkäsin laskevaa aurinkoa päin.
"Kohta on ilta. Etsitään paikka jossa voimme yöpyä" selitin rakkaalleni. Kuutaivas katsahti laskevaan aurinkoon. Sitten hän nuuhkaisi pari kertaa ilmaa.
"Olemme lähellä eläintarhaa." uros selitti "Tunnen monen räyhääjän hajun." Nostin pääni ja nuuhkaisin ilmaa.
"Totta!" tokaisin. "Mutta etsitään kuiteskin joku puu, jossa voimme yöpyä." sanoin Kuutaivaalle. Uros huokaisi.
"Okei" Pysähdyin ilmaan ja katselin ympäristöä. Huomasin vähän kauempana olevan ison tammen, jonka lehdet peittivät kokonaan puun oksat. Nyökkäsin tammea päin.
"Sopiiko tuo?" kysyin Kuutaivaalta. Uros katsahti tammeen.
"On vain yksi tapa selvittää se" hän sanoi ja lensi tammen luo. Lensin Kuutaivaan perässä. Kohta saavuimme puun luo. Se oli korkeampi, kun osasin kuvitelakkaan! Kuutaivas lensi ensimmäiselle oksalle. Siitä uros kiipesi ylemmäs, ja katosi näkyvistä, lehtien alle. Katselin ympäriini, jonka jälkeen kiipesin Kuutaivaan perässä ylös. Kuutaivas kiipesi tammen suuremalle oksalle ja jäi odottamaan minua. Asettuin uroksen viereen. Kuutaivas katseli tuumailevasti ympäri.
"Pitäisi tehdä vielä peti..." hän sanoi.
"Minä voin hakea sammalta!" ilmoitin ja hyppäsin alas maahan. Tamman juurella oli sopivast sammalta pedille. Keräsin sammalta niin paljon, kuinka jaksoin kantaa, ja nostin //Jotenkin XD// sen oksalle. Kuutaivas odotti jo minua. Yhdessä teimme nopeasti petin johon mahtui juuri, ja juuri kaksi kotka. Menin makuulle. Kuutaivas laskeutui viereeni. Makasin selälleni, ja katselin yöistä taivasta. Tähdet tuikkivat kirkkaasti ja rauhoittavasti. Hetkeksi unohdin kaikki huoleni Darresta ja Yölennosta. Makasin vaan pedillä katselemassa taivasta Kuutaivaan kanssa. Käänsin katseeni hiljaa Kuutaivaseen, ja uros käänsi katseensa minuun. En voinut vastustaa kiusausta ja suutelin urosta. Kuutaivas punaistui hieman. Hymyilin urokselle. Ktselimme toisiamme niin kauan, kunnes nukahdimme.
Joku tökki minua nokallaan. Avasin uniset silmäni ja näin mustan Kuutaivaan.
"Huomenta" uros sanoi ja tiputti eteeni pienen jäniksen.
"Hei ja kiitos!" sanoi ja kyristyin jäniksen ylle. Kun olin syönyt puolet jäniksestä, nostin pääni ylös ja kysyin Kuutaivaalta:
"Onko sinulla nälkä?" Kuutaivas epäröi hieman, mutta sitten nyökkäsi ja kyyristyi syömään jäniksen loppuun. Nousin hitaasti ylös. Kun Kuutaivas oli syönyt jäniksen loppuun, hän suoristautui ja viittoi minua seuraaman häntä.
"Tule näytän sinulle jotakin." Sitten uros hyppäsi alas oksalta, maahan. Seurasin urosta. Kun pääsin maahan, Kuutaivas lensi korkealle ilmaan ja viittoi minua. Hyppäsin, ja lensin Kuutaivaan luo.
"Mi...?" lauseni jäi kesken kun huomasin allemme aukeavan eläintarhan. Vaihdoimme Kuutaivaan kanssa katseita. Löysimme sen!
Laskeuduimme hilja eläintarhan portin yläpuolella sijaitsevalle taululle. Katselin eläintarhaa. Se oli todella suuri! Miten löydämme Darrennin ja Yölennon näin suuresta eläintarhasta?! En heti huomannut, että eläintarhassa, oli erityisen paljon räyhääjiä. Vaikka en ole ikinä ennen käynyt eläintarhassa, tiesin ettei täälä pitäisi olla näin paljon räyhääjiä. Suurin osa räyhääjistä olivat kokontuneet yhden todella ison häkin ympärille, ja huutelivat:
"Miten se on mahdollista?!"
"Katosivatko he oikeasti?"
"Mahdotonta!!" Sitten tunsin Kuutaivaan tökkivän minua nokallaan. Käänsin hermostuneet silmäni urokseen.
"Etkö näe että yritän kuunella?!" huudahdi hänelle. Kuutaivas ei välittänyt.
"K-katso!" hän osoitti siivellään taulua, jossa istuimme. Nojautuin eteenpäin ja katselin taulua. Taulussa oli kaksi kotkaa, jotka suutelivat.
"Y-Yölento ja D-Darren" soprsin. Sitten kuului räyhääjien kiljaisu:
"Katsokaa! Tullla he ovat!" huusi räyhääjä. Muiden räyhääjien katseet kiinittyivät minuun ja Kuutaivaan. Kohta taulun alle kokoontui paljon räyhääjiä. Joillakin niistä olivat sellaiset hopeat tangot. Vaihdoin Kuutaivaan kanssa pelästyneittä katseita.
"O-ou!"
//Kuutaivas jatkoa????? :) Toivottavasti ei liian pitkä XD |
Vastaus:
Ei ollut liian pitkä x3 Saat 39 matoo:3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Kuutaivas |
22.01.2013 19:38 |
// Lumisielu, anteeks kun en oo kirjotellu, mut on ollu kiire koulun kaa ja oon ollu paljon Warriorcatzziessa.
Nautin romanttisesta hetkestä. Vihdoin minullakin oli joku! Mutta kaikki ei ollut hyvin. Darren ja Yölento....
" Kuule, me mennään etsimään ne kyyhkyläiset. " Lumisielu sanoi vakavana yhtäkkiä.
" Mutta..." minä olin sanonmassa.
" He ovat ystäviämme. " Lumisielu sanoi vakavana ja tuijotti minua silmiin.
Nyökkäsin hiljaa.
Katsoimme molemmat alas pesän juurille.
" Voih! Emme ehdi tänään iltaoksalle.." minä sanoin harmissani.
" Ne kaksi ovat tärkeämpiä. " Lumisielu sanoi.
" Niin ovat. " minä nyökkäsin.
Liihotimme molemmat alas, missä kyyhkyläiset olivat kadonneet.
" Haistan tässä räyhääjät..." minä mutisin kun nuuhkin ilmaa.
" Niin... räyhääjät nappasivat heidät varmaan jonnekkin eläintarhaan. " Lumisielu sanoi nuuhkien myös.
" Haju johtattaa tuonne räyhääjien tielle( autotie). Mennäänkö? " minä kysyin ja katsoin vilisevää tietä.
" Jos se johtaa niiden luo, niin haluan. " hän sanoi päättäiväisesti ja lähti lentoon. Minä seurasin perässä.
Olimme vilkkaalla tiellä. Räyhääjien autot melkein osuivat välillä siipiini, koska tykkään lentää matalalla. Pidimme välillä pieniä lepotaukoja puhelinlinjoilla, ja jatkoimme matkaa.
// sorry, kun lyhyt mut on aikas kiirus... Lumisielu jatkoooaa?? |
Vastaus:
Hmmm.....9 matoa!:3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Yölento |
21.01.2013 22:09 |
Darren kaatui taju kankaalla meehen. "Eih! Älä jätä mua yksin näitten hyypiöden kanssa!" Pyysin hiljaa. "Hehheh! Ei se sinua kuule. Nyt voimme toteuttaa suunnitelmamme." Kuului ääni takaani. Nielaisin. "S-suunnitelman? Minkä suunnitelman?" Kysyin hermostuneena. "Ei kuulu sulle pimu!" Karjui vartija joka yhä kantoi minua. "Älä kutsu pimuksi. Ja päästä alas!" Huusin. Mitään sanomatta he tarttuivat Darreniin ja raahasivat sen johonkin. "Mihin viette kumppanini?!" Huusin täyttä kurkkua. Oli pitkä hiljaisuus. "Entisen kumppanisi." Tokaisi Nicky. He veivät minut takaisin siihen avaraan tilaan jossa oli pesätkin. "Hänen pitäisi saapua tarkistus kierrokselleen tuota pikaa..." Mutisi joku. Se oli Jack. "Kuka?" Tahdoin saada vastauksia. Samassa ovi aukesi ja räyhääjä astui sisään. Hän kiinnitti katseensa minuun ja käveli kohti. Odotin toki että Darren tulee auttamaan, en itse päässyt muiden otteesta nyt mihinkään. Sitten palasin todellisuuteen. Kultani makasi jossain tajuttomana jos vielä oli hengissä. Räyhääjä tarttu minuun ja kuljetti kohti ovea. "Heippa pimu! Pian olet meidän!" Huusi Nicky ja Jack. Olin juuri huutamassa jotain vastaukseksi kun ovi pamahti kiinni. Minut laitettiin jonkin laisen häkkiin ja vietiin toiseen huoneeseen. Se oli jokin laboratorio. Minut otettiin pois häkistä ja sidottiin johonkin lautaan (jotku paarien tapaset mut mitäs tää jostain paareist tietää?). Minut työnnettiin johonkin härveliin jossa meni edestakaisin joku vihreä valo. (Joku röntgen homma :D). Jostain toisesta härvelistä tuli joku lappu jonka lukiessaan räyhääjät hermostuivat. "Kotkan poikasia pitäisi ilmaantua tämän vuoden sisällä! Jnejne..." O-ou... Tämä ei tiedä hyvää. Minut vietiin takaisin muiden pariin ja Nickylle ojnnettiin jokin kello. Räyhääjä tokaisi: "tiedät mitä tehdä Nicky. Luotan sinuun." Sitten se lähti. Minut raahattiin jollekkin syrjäiselle oksalle ja astetettiin istumaan ja alettiin heiluttaa nokkani edessä sitä kelloa. "Tuo kello on pysähtynyt." Sanoi. Tylysti ja Nicky katsoi sitä kummissaan. "Ei niihin räyhääjiin voi koskaan luottaa..." Hän mutisi itsekseen ja nokki pari kertaa kelloa
. Se alkoi tikittää. "Noin." Nicky hihkaisi. Muut odottivat hiljaa kun Nicky alkoi heiluttaa sitä kelloa. Pitkän ajan kuluttua en ymmärtänyt enää mistään mitään. Olin hypnoosissa.
|
Vastaus:
Saat 10 kp:ta :3
~Kuutaivas |
|
| Nimi: Tulisiipi |
21.01.2013 20:53 |
Istuin perheeni oksalla katsoen taivaan rantaan. Se loisti kellertävänä johon oli sekoittunut punaista ja oranssia. Se oli kaunis näky näin -----(onks nyt aurinkokausi, sulakausi, lehtikausi vai lumikausi?) keskellä. Sen ansiosta oranssihtava siipeni häytti siltä että se olisi tulessa. Varsinkin jos sitä heilutti. Vanha isäni meni jo nukkumaan, mutta äitini jaksoi valvoa aina. Itseasiassa hän enemmänkin valvoi yöt ja nukkui päivät. Se oli aika karmivaa... Mutta hän oli kuitenkin rakastava äiti.
"Menen pienelle iltalennolle" sanoin tiukasti äidilleni. Olin melkein aina tiukka ja vakava.
"Olethan varovainen?" hän kysyin huolestuneena. Huokaisin syvään ja pyörittelin silmiäni.
"Hyvä on, hyvä on. En vain halua että sinulle sattuu jotain..." hän sanoi ja huokaisi itsekkin.
"Älä viivy kauaa" hän vielä sanoi ja muiskautti pusun päälaelleni. No okei.. Hän on ehkä liiankin rakastava.
"Juujuu.." mutisin ja lennähtin keveään ilmaan.
Tuuli pörrötti mukavasti sulkiani ja pyörähtelin ilmassa. Tykkäsin tehdä paljoin temppuja. Silloin sain olla oma itseni, enkä enää se vakava iso pahis kotka jona minut tunnetaan. Sain vain nauraa ja liitää. Mutta mielessäni pyöri eräs naaras. Hän oli kaunis hiekankeltainen naaras jossa oli myös valkoista. Hänellä oli myös kauniit sysimustat silmät. Näin hänet usein lentelemässä, joka päivä. En vain tiennyt hänen nimeään.
//Pkkunen eka tarina.... |
Vastaus:
Saat 12 matoa:3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Darren |
21.01.2013 20:32 |
Eih..! Näin ei voi käydä! Yölento suuteli toista urosta... Ensin ajattelin että Yölento itse ei olisi halunnut sitä vaan että Jack ahdisteli häntä. Mutta asia olikin toisin. Kun he olivat suudelleet, Yölento näki meidät ja oli aivan paniikissa.
"EI!" hän huusi äkkiä. Toisin sanoen "Ei, sinun ei olisi pitänyt nähtä tätä!" (Oikeesti se sit tarkotti sillee et tämä ei merkitse minulle mitään, mutta tää ymmärs väärin!) ... Kyynel vierähti poskelleni ja katsoin Yölentoa tuskallisena.
"Yölento..?" katsoin häntä. Sitten hän vain häipyi nurkan taakse. Mitään sanomatta!? Olin ihan hadolla lyötynä, kun katsoin ENTISEN kumppanini UUTTA rakasta...
"No miltäs tuntuu menettää misu poikamiehelle?" Jack kysyi minulta ivallisesti ja käveli luokseni ylpeänä. Nokkani nyki ja raivo sotkeutui kyyneleisiini.
"Vooooii... pikku Darsukka pillittää...!" Jack lässytti nynnysti ja nauroi. Olin hetken hiljaa kunnes avasin suuni.
"Sentään osaan osoittaa oikeat tunteeni. Sillä minä rakastan oikeasti" sanoin tyynesti painostaen sanaa "oikeasti". Hänen nokkansa loksahti melkein maahan asti ja katsoi minua vihaisena. Sitten hän kohotti siipensä ja minä valmistauduin. Hän yritti mosauttaa minua nokkaan, mutta olin valmis ja väistin iskun heittäytymällä maahan. Sen jälkeen maassa selälläni ollessani vedin Jackiltä jalat alka ja hän pahamti maahan. Nousin ylös ja kiisin kohti oviaukkoa, mutta kun käännyin yhdestä luolan nurkasta, siinä sojotti vartija sylissään Yölento ja vartija veti minulta tajun kankaalle. Tietenkin vetämällä minua turpaan! Silmissäni alkoi sumentua, mutta kuulin vielä yhden odottamattoman lauseen.
"Näpit irti rakkaastani saasta!" joku huusi ja se joku oli Yölento.
// Anteex (jälleen :D) kun tuli varmaan parin virkkeen stoori... Lupaan petrata :) Ja siin kohas ku se Yölento "häipyy nurkan taakse" nii se vartija oikeesti sillo vetäs sen sinne, mut se selviää viel sit seuraavas tarinas! Selvensin vaan. |
Vastaus:
Saat...10 matoa:3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Lumisielu |
20.01.2013 22:16 |
Olin melkein sulata Kuutaivaan lempeisyyden. Uros hieroi nokkansa minuun nokkaan, ja minä tein samanlailla. Vihdoinkin sain sanottua tunteni Kuutaivaalle! Katsahdin uroksen kirkaan sinisin silmiin. Olin sanaton. Mitä voisin edes sanoa? Tunsin olevani onnellinen. Näitä tunteita mitä tunsin nyt ei voi mitenkään selittää. Se oli ihanaa ja samaan aikaan rauhallista. Jännittävää ja... ja...? En voinut selittää tunteitani. En nähnyt mitään muuta, kuin kiiltävänmustan Kuutaivaan. Suljin silmäni ja nojautuin urokseen. Rakkaus oli paras tunne, jonka olen ikinä tuntenut! Minua alkoi väsyttää ja nukahdin suoraan Kuutaivaan syliin.
//Sori aika pieni, ja kirjoitusvirheitä voi löytyä. :( |
Vastaus:
Saat 3 kp:ta :3
~Kuutaivas |
|
| Nimi: Yölento |
20.01.2013 21:23 |
| Olin varma ettei rakkani malttaisi pysytellä erossa hankaluuksista. Pian hän tulisi tänne ruhjottuna... Tai pahempaa... Voih... Jos emme olisi lähteneet sille pienelle lento matkalle, olisimme nyt kotona yhteisössä, eikä täällä täyhääjien vankina joidenkin mielipuoli kotkien seurana... Miten ikinä pääsisimme pois? Näin Darrenin lentävän jonnekkin sen mykän kanssa. Vilkutin heille, mutta he eivät ilmeisesti huomanneet. "Hei muru. Miten olisi pieni esittely kierros ja sitten voisitkin ilmoittaa sille mammanpojalle pitäväsi meistä enemmän..." Käännyin ja totesin puhujaksi Jackin. "Hmph! Rakastan yhä Darrenia, mutta esittely kierros kelpaisi kyllä." Uros kohautti siipiään. "Miten vain muru." Jack myönsi. "ÄLÄ-KUTSU-MURUKSI!" Huusin. "Okei okei muru." Jack se ei luovuttanut... "Jack!"huusin, en kuitenkaan kovinkaan äänekkäästi. "Niin muru?" Huoh, antaa olla. Lensimme ensin kalliolle ja hän selosti vähän kaikesta. Lopulta mutkittelimme puiden läpi, menimme luoliin ja sieltä pienen vesiputouksen läpi ja lensimme pari kertaa onton puun läpi niin että siinä samalla maisema vaihtui. Ja... Ja sitten maan läpi! Laskeuduimme maahan ja lensimme erääseen nurkkaan. "Ja nyt...?" Kysyin hiljaa. Jack oli hiljaa, astui askeleen eteen päin, ja suuteli minua! "JACK!" Kiljuin. Ja samassa näin vilaukselta Nickyn ja jonkun joka muistutti rakastani... Ei, ei Darren voi olla täällä... Joka tapauksessa uskoin heidän nähneen meidät. |
Vastaus:
Saat 5 matoa.
~Kuutaivas
|
|
| Nimi: Darren |
20.01.2013 15:19 |
Oli aamu ja olin lentänyt rakkaani pesälle. Hän oli kertonut minulle, että häntä oli TAAS ahdisteltu... Se Nicky on paha uhka, mietin. Asialle täytyy tehdä jotain!
"Menen katselemaan vähän ympäristöä" sanoin Yölennolle lempeästi. Oikeasti lähtisin etsimään Nickyä..
"Olethan varovainen? Siellä saattaa olla jotain vaaroja.." Yölento kysyin huolestuneena. Hän tarkoitti vaaroilla muita uroksia ja räyhääjiä.
"Totta kai olen rakas!" naurahdin, mutta kun käännyin pois päin Yölennosta, huokaisin syvään. Mitä vain voisi käydä, se ollaan jo nähty! Yölento tarttui siipeeni ja käänsi minut ympäri. Sitten hän vielä katsoi minua silmiin ja suuteli minua.
"Lupaatko?" hän vielä varmisti. Suerasi lyhyt hiljaisuus.
"Lupaan" vastasin lopulta. Kuitenkin minusta tuntui että Yölento luotti minuun. Käännyin ja lähdin pois rakkaani pesästä.
Näin vain muita uroksia, mutta Nickyä en löytänyt. En olisi halunnut puhua muille uroksille, mutta nyt oli pakko.
"Ömmm.. Tiedätkö missä Nicky on?" kysyin yhdeltä kotkalta. Hän mulkaisi minuun ja viittoi ystäviään tulemaan luokseen. Kiitos paljon tätähän minä tarvitsin!
"Vain että misujen haltia tulee kyselemään apua?" uros sanoi ivallisesti. Muistin hänen nimekseen Paulin... Nice name...
"Kröhömm..! Anteeksi jos olin liian kohtelias, muutan oitis tapani!" murahdin ja painoin kynteni hänen rintasulkiinsa ja nostin hänet puuta vasten (nää on siis nyt yhel oksalla).
"Missä Nicky on?" kuiskasin uhkaavasti.
"Hei Hasselhof, eipäs nyt aleta riehumaan!" Pauli kähisi ja nielaisi tuskallisena.
"Tehään vaikka diili? Jos sä annat meille sun typyn nii sä saat.." hän oli sanomassa, mutta keskeytin hänet.
"MISSÄ. HÄN. ON!!!???" huusin Paulille ja tuijotin häntä murhaavasti suoraan silmiin ja painoin häntä kynsilläni vielä voimakkaammin puuta vasten.
"Ehhhhhh, hän on pesässään!" Pauli kähisi. Päästin irti Paulista ja hän rojahdi oksalle kuin räsynukke.
"Ja missäs tämä pesä sijaitsee?" kysyin häneltä hitaasti.
"Vi-vivaldi n-näyttää.. sinulle..." hän sanoi peloissaan ja osoitti erittäin pientä harmaata kotkaa. Hän oli kuulemma mykkä.
"Let's go" puuskahdin ja lähdin lentoon Vivaldin kanssa.
Matkalla mutkittelimme puiden läpi, menimme luoliin ja sieltä pienen vesiputouksen läpi ja lensimme pari kertaa onton puun läpi niin että siinä samalla maisema vaihtui. Se oli hieman pelottavaakin... Pian Vivaldi pysähtyi maan kamaralle ja osoitti maata.
"Niin mitä?" kysyin hämmentyneenä. Hän osoitti edelleen maata.
"Joo on kyllä kaunis nurmikko, mutta jatkettaisiinko jo matkaa?" sanoin kyllästyneenä. Sitten Vivaldi käveli taakseni ja tönäisi minua KOVAA. Kaaduin maahan, tai itse asiassa maan LÄPI! Putosin pitkää kuilua pitkin ja sain onneksi siivet alleni äkkiä. Lentelin alas päin kunnes tulin avaraan maanalaiseen luolaan, jossa Nicky teroitteli kynsiään. Sitten hän huomasi minut ja hymyili pahismaisesti. Nyt oli aika selvittää välit.
// Aika pätkä mut harkatki on tänää ja oon iha poikki äskesen kauppareissun jäljiltä, sorry :((( |
Vastaus:
Saat 20 matoa!:3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Kuutaivas |
20.01.2013 10:53 |
Kun kuulin Lumisielun lempeän sanan korvissani, jähmetyin paikalleni.
Käänsin hitaasti katseeni Lumisiellun.
" Siis mitä? " minä kysyin pökkyräisenä.
Lumisielun silmät räpsähtivät auki. Hänen ilmeensä oli pelokas. Hän nousi nopeasti itsensä varaan.
" Siis....minä rakastan sinua.." hän sanoi täristen.
Menin hiljaiseksi. Katsoin taivaalle. Sitten Lumisieluun. Silmäni suurenivat.
" Oikeasti? " minä kähisin.
Lumisielu nyökkäsi pienesti. Siirsin katseeni nolona metsään. En voinut sanoa mitään. Lumisielu katsoi murheellisin silmin minua. Katsoin vain metsään. Laitoin silmäni kiinni. Huokasin syvään.
Avasin silmäni hiljattain, ja katsoin Lumisielua. Otin askeleen häntä lähemmäs. Ilmeeni vakavoittui, mutta lempeni, kun katsoin Lumisielua silmiin. Tulin vielä lähemmäs, Lumisielun katse jännittyi. Ja vielä asutuin askeleen, ja nokkani osui Lumisielun nokkaan. Hymyilin hieman.
" Minä myös sinua. " minä kuiskasin. Lumisielu katsoi minua syvälle silmiin.... ja.... ja .... hän suuteli minua. Huojuin hieman, ja kietaisin siipeni Lumisielun ylle. Hieroin nokkaani lempeästi Lumisielun nokkaa vasten.
|
Vastaus:
Hmm.............9 matoa:3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Lumisielu |
19.01.2013 22:20 |
Katselin Kuutaivasta. Uroksen silmissä jähmettyi suru. Otin askeleen lähemmäs Kuutaivasta. Sulkani koskettivat Kuutaivaan sulkia. Uros säpsähti ja vei katseensa minuun. Kuutaivaan silmät olivat suuret surusta.
(Oliko Darren Kuutaivaalle niin hyvä ystävä?) ajattelin. (Varmaankin samallainen kun minä Yölennolle ja Ivylle.) päättelin. Avasin suuni ja kysyin:
"Onko sinulla noin ikävää Darrenia ja Yölentoa?" Kuutaivas laski päänsä alas.
"On minulla niitäkin ikävää, mutta siskoani enemmän." hän sanoi "Muistatkin varmaan hänet" Kuutaivas nosti katseensa minuun. "Vaikka hän olikin sairas, rakastin ja rakastan häntä vieläkin." Uros käänsi katseensa metsään. Kyynel vierähti poskelleni. Kuinka liikuttavaa! Nojautuin Kuutaivaseen. Ensiksi uros säpsähti. Sitten tunsin kuinka joku tunne peitti, muttei poistanut surun. Kuutaivas laski laski katseensa minuun. Nyt hänen silmät hohtivat lempeydestä ja jostakin vielä yhdestä tunteesta. Se oli lämmin, se tunne. Ihana. Yhtäkkiä tunsin, että tunnen samaa tunnetta. Nostin katseeni Kuutaivaseen. Nyt tunnistin tunnen. Rakkaus! Kuutaivas rakasti minua! Tunsin ilon valtaavan mieleni. Unohdin hetkeksi kaiken! Yölennon, Darren, yhteisön. Näin vain vieressäni istuvan Kuutaivaan, joka rakasti minua, niin kuin minä häntäkin. En voinut viedä katseettani urosta. Vasta nyt tajusin sen. Minä olen rakastunut Kuutaivaseen!!!!!! En nähnyt mitään muuta, kun tämän mustan uroksen. Suljin silmäni ja henkäisin syvään. Kun taas avasin silmäni, avasin myös nokkani ja sanoin Kuutaivalle:
"Rakastan sinua." |
Vastaus:
Saat...hmm... 10 matoa!
~Ivy~ |
|
| Nimi: Yölento |
19.01.2013 18:58 |
Katsoin ihailevasti urheaa kumppaniani, joka oli häätänyt ahdistelijoista suurimman osan. Ollessani hyvin keskittynyt Darrenin ja Nicky nimisen kotkan nahisteluun, enkä huomannut takaani tulevaa kotkaa. Se tukki suuni ja raahasi minut rimpuilustani huolimatta sivummalle. Katselin hätäisesti ympärilleni ja näin puunrungon olevan tyhjä. Kotka oli siis pyristellyt pois sieltä ja oli nyt kimpussani. Olisin huutanut mutten voinut. "kuten Jack sanoi, mitä vain vuoksesi kaunotar." kotka kuiskasi hellästi. Hän ei kuullostanut vihaiselta, vaan ystävälliseltä. En kuitenkaan luottanut häneen pätkääkään. "nyt voisimme tutustua." hän oli raahannut minut johonkin kaukaiseen kolkkaan, niin kauas kuin pysty muista kotkista. "DARREEEEN!" kiljuin niin lujaa kuin pystyin. "hehheh, ei se kuule. Tämä kolkka on äänieristetty." uros väläytti pienen hymyn. "no, katsos, tuossa on riistaa, tuossa on vettä, joten meillä on paljon aikaa tutustua toisiimme." En tahtonut tutustua häneen, joten käänsin selkäni hänelle. "nooh, älä nyt murjota kulta. Ennen pitkää valitset minut ennemmin kuin sen nyhverön..." käännyin päättäväisesti kohti häntä. Aluksi vaikutin siltä kuin olisin valinnut hänet... Mutta ei. Lisäsin vauhtia ja nostin toisen siipeni. "ei, pyydän. Älä!" kotka aneli ja nosti siipensä kasvojensa suojakseen. "pahoitteluni." tokaisin tylysti ja vedin litsarin... Kasvoihin. Pyrähdin pois ja liihotin Darrenin luo. Pussasinnhäntä nopeasti ja lähdimme molemmat lentämään pesiimme. Molemmat asettuivat heti nukkumaan, olin ihan poikki. Nukahdimme heti.
Yöllä heräsin siihen kun joku raahasi minua jalastani. Se oli Nicky. "mitä tahansa vuoksesi rakas." hän kuiskasi kun huomasi minun heränneen. "en ole sinun rakkaasi!!!" huusin ja pyristelin irti. Enkö saa edes yhtä yötä nukkua rauhassa?! Eikö teillä ole mitään käytös tapoja?!" huusin kurkku suorana Nickylle ja muille. "a-a-anteeksi kulta. Siis yölento!" nicky sanoi nolona ja yllättyneenä ja pyrähti pesäänsä. Uskoin että minut jätetään ainakin loppu yöksi rauhaan. |
Vastaus:
15 matoa:3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Darren |
19.01.2013 17:20 |
// ahahahhahahahahhahahahhahahahahahhahahaaaaaa repesin niin totaalisesti tolle tarinalles Yölento!!!!!!! xDDDDDDDDDDDDDDDDD
Heräsin kamalaan huutoon. Tajusin heti että se oli rakastettuni, Yölento. Meidät oli kidnapattu enkä yhtään tiennyt missä nyt olimme. Kaikesta huolimatta haistoin raikkaan metsän tuoksun.. ja muita kotkia! Uroksia.. Avasin hiljaa silmäni ja huomasin olevani laatikossa. Käännyin ympäri ja näin laatikon olevan auki. Lennähdin ulos ja nautin taas lentämisestä. Kauaa se ei kuitenkaan kestänyt sillä näin joukon uroskotkia... Heidän keskellään oli Yölento ja häntä AHDISTELTIIN! MINUN KUMPPANIANI AHDISTELTIIN!!!!!!!!!!!!!!
"Hah, tuolta tulee tämän söpöläisen sydämmen valloittaja! Antakaas mun hoidella se nii mä otan sen paikan" yksi kotkista nauroi ja katsoi minuun ilkeästi hymyillen. Raivo valtasi mieleni.
"Kohta hymy hyytyy" tokaisin ja syöksähdin häntä kohti. Hän ei ossannut aavistaakkaan siirtoani ja lennähdin suoraan kynnet edellä hänen siipiinsä. Tartuin niihin ja pyörähdin muutaman kerran yhmpäri niin että sain hänen päänsä pyörälle. Sitten viskasin hänet onttoon puunrunkoon jonne hän jäi jumiin. Kävin samalla maan kautta hakemassa kukkia (sillee nopeesti ettei tää jääny sinne poimii mitää voikukkii.. :DD) ja pyrähdin taitavasti Yölennon luokse ja ojensin kimpun hänelle.
"Hei rakas, oli vähän ikävä" sanoin, iskin silmää ja annoin hänelle pusun. Sitten käännyin ympäri, uroskotka joukkoa päin ja röyhistin rintaani näyttääkseni mahdollisimman isolta ja vahvalta.
"Noniin pikkupojat, kukas on seuraava?" sanoin uhkaavasti. Jotkun perääntyivät heti mutta muutama kotka vain tuli edemmäs.
"Mitä vain vuoksesi kaunotar!" yksi heistä huusi ja katsoi Yölentoa.
"Voi kiitos kohteliaisuudesta, mutta en etsi sinunlaistasi kumppania" tuhahdin ihankuin äskeinen olisi osoitettu minulle. Yölento naurahti takanani.
"Pah, katsotaanpa oletko yhtä hyvä taistelemaan kuin puhumaan!" yksi uroksista huudahti ja lennähti minua päin. Ehkä vähän liiankin kovaa sillä minäpä siirryin vain sivulle ja uros lensi päin puuta ja tippui alas.
"Jos sinä opettaisit minuaa, niin mummostanikin kehittyisi parempi!" huusin hänelle ja käännyin taas joukkoa kohti.
"Sitten seuraava" sanoin kyllästyneen näköisenä. Nyt enää pari oli edessäni ja muut lensivät pois.
/sry aika loppuu.. |
Vastaus:
X3
16 matoo!
~Ivy~ |
|
| Nimi: Yölento |
19.01.2013 16:54 |
Huusin niin lujaa kuin pystyin rakkaani nimeä. "Darreeen!" Muutama kyynel valui nokalleni. "Ei! Älä jätä minua yksin!" Sitten joku tarttui minua nokasta ja sulloi säkkiin. Hetken kuluttua Darren lysähti päälleni. Hän hengitti. Huokaisin helpotuksesta. Hän eli yhä. Säkki jossa olimme heitettiin johonkin alustalle ja se alkoi liikkua (nää on auton takakontis). Jokin luukku takanamme suljettiin ja alusta alkoi hytkyä ja pomppia. Kuului jotain pärinää niin kuin räyhääjien menopeleissä. Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Päämäärästä ei tietoa. Ei myöskään siitä, mitä meille käy. Ainut varma oli se, etten koskaan enää päästä rakkaastani irti.
Ikuisiiden kuluttua alusta pysähtyi ja luukku avattiin. Meidät kuljetettiin häkissä johonkin tilaan ja päästettiin pois. Olin juuri syöksymässä tummaa räyhääjä urosta kun hän veti jonkun levyn eteensä. Se oli koko valtavan tilan ainut uloskäynti, enää oli niitä läpinäkyviä esteitä joiden takana näkyi räyhääjiä. Katseltuani tarkemmin tilaa näin siellä paljon pesiä ja haistoin kotkia. Emme siis olleet täällä yksin. "Hmm... Anteeksi, onko täällä ketään?" Ääneni kaikui hieman puiden ja kasvien välissä. Ja yllättäen jokaisesta paitsi kahdesta pesästä kurkisti kotkan päät. Toinen oli ilmeisesti minulle ja toinen Darrenille joka nukkui yhä. Kuljetin nopeasti rakkaani toiseen pesistä ja lensin takaisin paikkaan josta näin kaikki pesät ja niiden ulos kurkistvat asukit. Ja he kaikki ilmeisesti minut. Yllättäen yksi kotkista huusi "varattu mulle!" Kummastelin tuota outoa tervehdystä ja aloitin "a-anteeksi mutta..." Lauseeni jäi kesken kun toinen kotka huusi "huomaatsä Nicky? Se ei haluu sua. Se haluu mut." Katselin äimistyneenä noita kummallisesti käyttäytyviä kotkia. "Eihän se haöuaa vain minut!" Kuului monia huutoja. Sitten kaikki olivat jo piirittäneet minut. Heillä oli nokissaan kukkia ja he ojentelivat niitä minulle. "Ki-kiitos..." Sopersin jotain kun en saanut muuta sanottua. Kaikki katsoivat minua odottavasti, aivankuin minun olisi valittava jotain. Sitten ymmärsin tilanteen. Olin paikan ainoa naaras! "O-olette käsittäneet nyt väärin... Minulla on jo kumppani." Yritin selvitellä asiaa. "Yksikö vain? Ja tuoko se on? Tuo veltto tuolla pesässä, joka ei liiku?" Mietin tuom lauseen alkua. Yksikö vain? Miten niin pitäisi olla enemmän? "N-niin. Juuri se. Ja kyllä, yksi." Kotkat vaihtoivat katseita. "Jätä se. Lähde meidän mukaan." Katselin heitä hetken ja vaikka olinkin jo varma vastauksestani kysyin ensin "o-onko täälläkin tarkoitus..." Jätin lauseen kesken ja eräs kotkista nyökkäsi. "Kyllä, saada poikasia!" Kiljaisin. "Ei! Minä en suostu! En suostu!" Yritin hypätä lentoon, mutta he vetivät minut takaisin. "Kulta, äläs nyt heittäydy hankalaksi. Tiedän kyllä tunteesi minua kohtaan." Eräs kotkista sanoi. "Minulla ei ole mitään myönteisiä tunteita teitä ketään kohtaan!" Kiljaisin ja vedin samanlaisen kynsilitsarin kuin Darrenille. "Noh, onpas typykällä sisua. Mutta et sinä meistä pääse!" Nielaisin. Toivoin hartaasti että Darren kuulisi minut. "DARREEEEEEEENN!!!!!" |
Vastaus:
Saat 18 matoa:3
~Ivy~ |
|
| Nimi: Kuutaivas |
19.01.2013 16:13 |
Tuijotin jäykkänä naarasta. Maailma sulkeutui ympärilläni. Näin vaan Lumisielun, johon olin näköjään ihastunut. Säpsähdin, ja Lumisielu katsoi minua kummallisena.
" Anteeksi... olin omissa ajatuksissani. Minullakin on heitä ikävä. " minä sanoin murheellisesti.
Lumisielu katsoi maahan.
Nostelin siipiäni. Kumpa pystyisin lentämään. Katoin haikeana kauas, sinne missä siskoni oli. Häntä minulla oli eniten ikävä. Darren ja Yölento voivat hyvin. Myös äitini, mutta siskosta en olisi niin varma. Siskoni ei ollut terve. Hän syntyi yhteisössä, tappoi kotkia, ja hän sanoi että kaikki olivat pahoja. Hän yritti tappaa muutaman kerran minutkin. Sitten hänet karkoitettiin. Hän kuoli luopiona, kun ketut raatelivat hänet. Rakastan silti isosiskoani, vaikka hän oli hullu, mutta vain sairas, mutta liian sairas. Paitsi että...kettu raatelu oli vain tekosyy, minkä kerroin kaikille. Minä tapoin siskoni. En voinut muuta. Hän oli sairas, ja kärsi. Hän tunsi kipua fyysisesti ja henkisesti. Mutta edes vamhempani eivät tiedä sitä. Oli kyllä vaikeaa vetää niin syvä viilto omaan siskoonsa. Mutta kuten sanoin, muuta en voinut. |
Vastaus:
Saat 7 matoa:3
~Ivy~ |
|
|
|
